Steriloida voi ilman veistäkin

Sukupuolen juridista vahvistamista koskevat lakiuudistukset, joita yleisemmin kutsutaan nimellä translain uudistus, ovat käsiteltävinä eduskunnassa ja keskustelu sekä salissa että mediassa on ollut ennalta-arvattavan raivokasta. Uudistuksen on väitetty tekevän asioita joita se ei tee ja jättävän tekemättä asioita jotka kuitenkin sisältyvät esitykseen.

Kovaa vääntöä on käyty myös termeistä: osa poliitikoista haluaa tulkita sanojen merkitystä totuttua laajemmin, kun taas toiset takertuvat äärettömän tiukkoihin määritelmiin edistääkseen omia tavoitteitaan. Yksi tällainen termi, jonka määrittelystä on taisteltu koko lakiuudistukseen liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun ajan, on voimassa olevaan lainsäädäntöön liittyvä hedelmättömyysvaatimus, jota kutsutaan myös pakkosterilisaatioksi.

Uudistusta vastustavat henkilöt usein esittävät, että Suomessa ei olisi koskaan pakkosteriloitu transihmisiä. Vastustajasta riippuen perusteluna on yleensä joko sterilisaatiorekisteri, johon ei ole merkitty sterilointeja transsukupuolisuuden perusteella, anekdootit siitä, että joidenkin, käytännössä vain transmiesten, kohdalla hedelmättömyyden osoittamiseen on riittänyt ehkäisyvälineen käyttö tai se, että hedelmättömyys on seurausta hormonikorvaushoidoista, joita potilas on itse halunnut. Väitteet eivät kuitenkaan anna kattavaa kuvaa kokonaisuudesta, joka on yksittäistä slogania monipuolisempi.

On toki totta, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ei ole tilastoinut yhtäkään sterilisaatiota transsukupuolisuuden perusteella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei näin olisi käynyt, vaan se ainoastaan kertoo tilastoinnin rajoituksista. Vaikka sterilisaation määritelmäksi otettaisiin vain kirurginen sterilointi, täyttäisi transsukupuolisuuden perusteella tehtävä genitaalikirurgia lähes poikkeuksetta tämän. Niitä tehdään joitakin kymmeniä vuodessa, joten ainakin ne puuttuvat listalta.

Genitaalikirurgia ei kuitenkaan ole pakollista eikä sitä juuri koskaan tehdä ihmisille joiden juridista sukupuolta ei olisi jo ennen leikkausta korjattu, joten lain näkökulmasta se on pieni asia. Suurempi asia on hedelmättömyysvaatimus, jonka täyttymistä vaaditaan nykylainsäädännössä ja joka usein vastaa kemiallista sterilisaatiota, eritoten transnaisten kohdalla.

Transnaisia vaaditaan tällä hetkellä käyttämään hormonikorvaushoitoa ennen hedelmättömyystodistuksen kirjoittamista, joka joko pysyvästi poistaa tai vahingoittaa lisääntymiskykyä. Kyse on siis valtion asettamasta kriteeristä, jolla pyritään estämään lisääntyminen. Sen kutsuminen pakkosterilisaatioksi ei ole liioittelua.

Kun tähän yhdistetään se, että mahdollisuus omien sukusolujen tallettamiseen on melko tuore asia ja sitäkään ei tarjota kaikille on selvää, että Suomessa pakkosteriloidaan yhä transihmisiä. Esimerkiksi ennen hoitojen aloittamista lapsen tai lapsia saaneelle transihmiselle ei tarjota mahdollisuutta säilöä sukusolujaan iästä riippumatta. Tällöin transihminen, joka haluaa vahvistaa juridisen sukupuolensa oikeaksi, on pakotettu käymään läpi hoitoja, joiden johdosta lasten saaminen on joko mahdotonta tai hyvin epätodennäköistä, ilman mahdollisuutta turvata kykynsä saada lapsia tulevaisuudessa.

Olen itse yksi niistä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta säilöä sukusoluja ennen hedelmättömäksi tekevän hormonikorvaushoidon aloittamista. Valtio päätti että parikymppisellä lapsiluku oli täynnä ja tallettamaan ei ole mitään asiaa, halusit lisää lapsia tai et. Kyvyttömyys saada lapsia enää koskaan on ainakin itselleni erittäin kipeä paikka ja siksi saivartelut siitä onko kyseessä pakkosterilisaatio vaiko sittenkin valtion kriteerien mukaan itse toivotuilla lääkkeillä aikaansaatu lisääntymiskyvyttömyys tuntuu sekä omien että satojen muiden kokemuksia vähättelevinä ja loukkaavina. Ironisesti nämä saivartelijat yleensä esiintyvät muissa asioissa perheiden ja vanhempien puolustajina.

Minua ei kiinnosta millä nimellä te tätä kutsutte eikä minua omalla kohdallani kiinnosta aiotaanko tästä maksaa Ruotsin mallin mukaisesti korvauksia. Mikä minua kiinnostaa on se, että poliitikot edes hyväksyisivät tosiasiat ja toivoisin, että menettelyä pahoitellaan, jos anteeksipyyntö on liikaa. Eritoten minua kiinnostaa se, että näin ei enää tehdä tuleville sukupolville. Laista on poistettava hedelmättömyysvaatimus ja hoitoihin sisällytettävä aina talletusmahdollisuus.

Valtion tehtävä ei ole määritellä kuka saa lisääntyä ja kuinka monta kertaa. Eikä varsinkaan silloin, jos perheiden, vanhempien tai lasten oikeudet kiinnostavat. Siispä puheista tekoihin, eduskunta.

- Nimimerkki Unohdetut äitiyshaaveet

Kirjoituksen on laatinut Trans ry:n jäsen. Julkaisemme tekstin nimimerkillä kirjoittajan pyynnöstä ja aiheen henkilökohtaisuuden vuoksi.