Essee: Mitä yhteistä on muunsukupuolisuudella ja teini-iällä?

Teksti: Sasha

Kuva: Zackary Drucker, The Gender Spectrum Collection

Muunsukupuolisuus on vähän kuin toinen teini-ikä. Oman kehon kanssa kipuilu ja ympäriltä tuleva painostus sopia miehen tai naisen laatikkoon ovat iso osa molempia. Vaikka olen elänyt vakaasti muunsukupuolisessa identiteetissäni lähes koko aikuisikäni, niin yhtäläisyydet muunsukupuolisuuden ja teini-iän välillä ovat edelleen läsnä elämässäni.

Kuin toinen puberteetti

Muunsukupuolisena sukupuolidysforian kanssa eläminen on kuin jatkuva puberteetti. Omassa kehossa on epämukava olla, ei tunne oloaan kotoisaksi siinä. Teini-iässä keho muuttuu, mikä aiheuttaa epämukavuutta ja keskeneräisyyden tuntemusta omassa kehossa. "Aikuisena" muunsukupuolisena keho ei muutu samalla tavalla, vaikka oman kokemukseni mukaan sen toivoisi muuttuvan. Molemmissa on pyrkimys päästä pois tästä epämukavuuden ja keskeneräisyyden tilasta, päästä siihen valmiiseen kehoon.

Erilaisena ulkopuolinen

Muunsukupuolisuus ja teini-ikä ovat ulkopuolisuutta. Teini-iässä moni erityisesti normista poikkeava nuori tuntee varmasti itsensä vahvasti ulkopuoliseksi. Oman päänsisäisen maailman vuoksi sitä voi tuntea, vaikka olisikin seurassa. Paineet heteronormatiivisesta miehenä ja naisena olemisesta lisääntyvät. Muunsukupuoliset ovat edelleen enemmän tai vähemmän näkymättömiä yhteiskunnassa. Elämme maailmassa, jossa ovat pitkään vallinneet kaksinapaiset heteronormatiiviset oletukset, ja johon ei-binääriset eivät noin vain solahda. Ulkopuolisuutta tuntee helposti oman päänsisäisen erilaisuuden kokemuksen sekä näiden yhteiskunnan paineiden vuoksi.

Kaunis keskeneräisyys

Muunsukupuolisuus on minulle, kuten varmasti monelle muullekin, sekä kehollisten että ulkoisten asioiden kanssa painiskelua. Kun tarjolla vaikuttaa olevan vain kaksi itselle sopimatonta vaihtoehtoa, tuntuu ettei aina tiedä itsekään kuka on ja mihin lokeroon sopisi. Moni muunsukupuolinen varmasti kokeilee, mitkä ovat vaikkapa omaa sukupuoli-identiteettiä tukevia hius- ja pukeutumistyylejä. Ikään kuin olisin toisella kierroksella teini-iässä! Pyrkimyksenä on tuntea olonsa kotoisaksi omassa kehossaan ja kanssakäymisessä muiden kanssa. Itseilmaisulla voi tehdä oloaan mukavammaksi sekä kehossaan että suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Osa meistä muunsukupuolisista turvautuu kirurgiaan päästäkseen tähän ulkopuolisesta hyvin arkiselta kuulostavaan tavoitteeseen.

Teini-iän ohimenevyyttä korostetaan, ja sen aikaista omaa kömpelyyttä ja ulkonäköä nolostellaan. Keskeneräisyys nähdään negatiivisena asiana, josta tulisi päästä yli. Tämä ajattelutapa peilautuu myös helposti muunsukupuolisen minäkuvaan ja jokapäiväiseen elämään. Kun sukupuoli-identiteetti ei sovi ennalta annettuihin malleihin, voi tuntea, että on kerta kaikkiaan keskeneräinen ja vähäisempi kuin muut. Saattaa jopa nolottaa kertoa muille identiteetistään, jos he eivät ymmärrä sitä. Mutta yhteiskunnan normeissa keskeneräisenä näyttäytyvä ja lokeroihin kuulumaton muunsukupuolisuus voi olla osa henkilöä hänen koko loppuelämänsä ajan.

Teini-ikää ja muunsukupuolisuutta yhdistävä keskeneräisyys on positiivinen asia. Keskeneräisyys, "nolous" ja poikkeavuus ovat kauniita asioita, jotka tuovat rikkautta elämään sekä teini-iässä että muunsukupuolisena. Sen sijaan että katsoisimme näitä taipaleita noloina ja hävettävinä kausina elämässä, niitä pitäisi juhlistaa rohkeasti itsensä löytämisen taipaleena ja itsenään olemisena. Harva cissukupuolinen päätyy tilanteeseen, jossa tulee tutkittua omaa itseään niin syvällisesti kuin moni meistä transsukupuolisuuden spektrillä olevista. Muunsukupuolisuus ei ole häviämässä minnekään, ja yhteiskunta on hidas tekemään tilaa meille. Tämä keskeneräisyys on siis ainakin jossain määrin elämänmittainen matka monelle muunsukupuoliselle. Mutta kukapa meistä olisi koskaan valmis.

Haimme transnäkyvyyden päivän kunniaksi avoimella haulla transihmisten kirjoituksia ja kuvituksia. Tänään julkaisemme niistä muutaman. Kaikki julkaistut työt löytyvät verkkosivuiltamme.