Transpojan äiti Paula: “Yllätyin, miten huonosti transihmisten asiat ovat”

Paula on 15-vuotiaan transpojan, Juliuksen, äiti. Perheen yksityisyyden suojelemisen vuoksi molempien nimet on muutettu. Teksti Lyyra Virtanen. Kuvituskuva Viima Äikäs / Surkea.

Julius oli 10-vuotias, kun hän alkoi epäillä, ettei syntymässä määritelty sukupuoli ollutkaan oikea. Paula-äitikin oli pohtinut itsekseen, ettei Julius ehkä ollut cissukupuolinen, mutta asiasta ei oltu vielä keskusteltu.

– Kerran Julius pukeutui cosplay-asuun tytöksi. Oli pitkä peruukki ja hame. Silloin näin sen ensimmäistä kertaa. Vaikka hän ei ollut sanonut sitä vielä, niin näin hänet poikana, Paula kertoo.

Kun Julius lopulta 13-vuotiaana kertoi äidilleen olevansa transpoika, tämä ei tullut Paulalle yllätyksenä, ja asia oli helppo hyväksyä.

– Piti vain muuttaa se oma ajatus siitä, että hetkinen, minulla onkin aina ollut poika. Nykyään jo vauvakuvista lähtien näen pojan. Mielestäni hän näyttää ihan pojalta, mutta hän itse kärsii feminiinisistä piirteistään.

Tieto sukupuolen moninaisuudesta hyödyttää kaikkia

Paula kertoo, että vähemmistöasiat olivat hänelle tuttuja jo ennestään muista yhteyksistä, vaikka transasiat olivatkin tuntuneet etäisemmiltä, koska ne eivät olleet koskettaneet omaa lähipiiriä. Koska tietoa oli kuitenkin jo kertynyt jonkin verran, Juliuksen kaapista tuleminen ei ollut Paulalle tai muulle perheelle järkytys.

– Oli meidän perheelle iso etu, että näistä asioista oli puhuttu julkisuudessa. Se on mielestäni tämän kansalaisaloitteen hyöty muidenkin lasten ja nuorten ja heidän perheidensä kohdalla.

Tietoa sukupuolen moninaisuudesta on Paulan näkökulmasta alkanut tulla esille vasta aivan viime aikoina. Hänen mielestään vaikka viisi vuotta sittenkin tilanne olisi ollut erilainen, ja olisi ollut paljon vaikeampi lähteä etsimään tietoa asioista.

Julius oli äidin mukaan miettinyt, mitä “vikaa” hänessä on, ennen kuin asialle löytyi selitys. Koulussa tai päiväkodissa ei oltu puhuttu transsukupuolisuudesta, mutta sosiaalisen median kautta hän löysi erään transnaisen ja tunnisti, mikä hänessä on aina ollut erilaista kuin muissa. Hän sai itseään vaivanneelle asialle nimen ja oivalsi, mistä on kysymys.

Itsemäärittelyoikeuden tärkeys: “Kyllä yleensä sukupuolen tietää”

Juliuksen kokema sukupuoliristiriita on ollut Paula-äidin näkökulmasta yllättävän vahvaa. Asia on ollut vaikea, kipeä ja tuskallinen, ja äiti on ollut tukena ja apuna parhaansa mukaan.

–  Jotkut tuntuvat ajattelevan, että nuoret keksivät kaikenlaista ja saavat hulluja ajatuksia päähänsä. Sanotaan, että eivät ne vielä tiedä. Mutta ei kukaan nuori ihan helposti keksi sellaista asiaa, että olenkin nyt muuta sukupuolta kuin mitä minusta sanotaan. Toki ihmisen identiteetti kehittyy vielä pitkään, mutta kyllä yleensä sukupuolen tietää.

Suurimmaksi ongelmaksi Juliuksen transsukupuolisuuden suhteen on Paula-äidin mukaan muodostunut ammattilaisten suhtautuminen nuoren sukupuoliristiriitaan niin terveydenhoidon kuin transpoliklinikan parissa.

– Kun siellä mainitsee sanan trans, niin moititaan, että eipäs nyt mennä asioiden edelle. Suurin shokki tässä oli juuri tämä ihmisoikeuksien kieltäminen. Ihmiset, jotka eivät tunne lastani ollenkaan, määrittelevät häntä.

Paula kuvailee olleensa aiemmin “ehkä vähän naiivi” ja ajatelleensa, että transihmisiä koskevat yhteiskunnalliset asiat ovat Suomessa hyvällä mallilla ja menossa koko ajan eteenpäin.

– Yllätyin, miten huonosti transihmisten asiat ovat lainsäädännössä ja hoitotahoilla. Se avasi silmät kerralla, kun asia tuli lähelle itseä.

Kansalaisaloite luo toivoa sekä transnuorelle että äidille

Juridisen sukupuolen vahvistaminen ei olisi Paulan mukaan juuri nyt Juliukselle ajankohtaista, mutta myöhemmin transition edetessä on erittäin tärkeää, että papereihin on merkitty oikein sekä nimi että sukupuoli. Oikeus olla -kansalaisaloitteen esittämä malli, jossa sukupuolen vahvistaminen olisi ilmoitusasia 15 vuotta täyttäneille, tuo perheelle turvaa ja toivoa tulevaisuutta ajatellen.

Nykyisen lainsäädännön mukaan sukupuolen vahvistamiseksi on esitettävä todistus lääketieteellisestä diagnoosista ja lisääntymiskyvyttömyydestä. Sosiaalinen ja lääketieteellinen transitio voi alkaa kuitenkin jo kauan ennen tätä. Paula arvelee, että monet hyötyisivät jo transition alkuvaiheessa siitä, että sukupuolimerkinnän saisi korjattua oikeaksi. Ehkä joillakin transitio voisi alkaa nimen vaihtamisesta ja juridisen sukupuolen vahvistamisesta – transitio on kaikilla transihmisillä yksilöllinen.

– Siinä ei mitään peruuttamatonta kyllä tapahdu, jos papereihin kirjataan oikea sukupuolimerkintä. Näen, että siinä voi tapahtua vain hyviä asioita, että se nuori voi kasvaa ja kehittyä omaksi itsekseen. Kaikki se, missä nuoren omaa itsemääräämisoikeutta, identiteettiä ja sukupuolta kunnioitetaan, edistää mielenterveyttä.

Transpojan äitinä Paula näkee, että lääketieteellisen transition alkaessa voisi olla yksi este vähemmän, kun nuori ei joutuisi vaikkapa lipuntarkastajalle selittelemään, miksi matkakorttiin liitetty sukupuolimerkintä ei vastaa nimeä tai ulkoisia piirteitä. Paula kuvaa, miten raskasta on, jos sukupuoli on keskusteluissa silloinkin esillä, kun tarkoituksena olisi hoitaa jotain muuta asiaa. Alaikäiset huomioon ottava translaki toisi Paulalle vanhempana ajatuksen siitä, että pojalla on myös yhteiskunnan silmissä oikeus ja mahdollisuus olla olemassa.

– Kyllä ihminen on ihminen jo alle 18-vuotiaana.