Transsukupuolisuus mustana valkoisessa Suomessa

Teksti: Ami Syystaival Kuvitus: Jade Lönnqvist

Suomi on kovin valkoinen maa. Mediassa esillä olevat ihmiset ovat suurimmaksi osaksi valkoisia ja vasta hiljattain on alettu kiinnittää huomiota representaation monimuotoisuuteen. Transnäkyvyys Suomessa on vähäistä ja se, mitä meillä on, jää kovin yksipuoliseksi. Mediassa ja esillä olevat transsukupuoliset ovat yleensä binäärisiä ja sitä useammin valkoisia.

31.3. on transnäkyvyyden päivä. Transnäkyvyyden päivänä tulee ajateltua paljon sitä, miten valkoisena transsukupuolisuus Suomessa näkyy. Representaation tärkeydestä on ollut paljon puhetta, mutta ongelman tiedostaminen ei ole juurikaan mediassa näkynyt.

Representaatio on tärkeää ihmisille ja se voi vaikuttaa suoraan siihen, miten näemme itsemme. Valkoinen, cissukupuolinen henkilö saa nähdä itsensä televisiossa joka päivä. Jokaisessa elokuvassa, ohjelmassa, jokaisessa mainoksessa, jokaisessa televisiosarjassa. Ei-valkoiset suomalaiset jäävät näkymättömiksi, roolimalleja ja esikuvia vaille. Vaikka tilanne on muuttunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana, sain lapsena nähdä tummaihoisia ja ei-valkoisia hahmoja todella harvoin televisiossa. Entä silloin, kun näkemämme hahmot ovat aina cissukupuolisia ja binäärisiä? En ikinä nähnyt televisiossa kaltaisiani ihmisiä. En ikinä nähnyt sarjaa, jossa hahmona olisi ollut transsukupuolinen musta ihminen. Puhumattakaan muunsukupuolisuudesta – muunsukupuolisia hahmoja saa edelleen metsästää suurennuslasin kanssa mediasta, saati sitten ei-valkoista muunsukupuolista hahmoa. Minulla kesti todella pitkään ymmärtää itseäni ja ymmärtää sukupuoltani ja sen ilmaisua, sillä minulla ei ollut mitään, mihin olisin voinut samaistua. Etenkin Suomen media loistaa valkoisuudellaan ja binäärisyydellään.

Mustana muunsukupuolisena paineet representaation luomisesta ovat suuret. Jos näkyvyyttä ei ole, jos ihmisiä, joissa voisi itsensä nähdä ei ole, ovat paineet asettua itse näkyville kovat. Jo ei-valkoiseksi rodullistettuna vähemmistöstressi on iso. Kaikki, mitä mustana teen, katsotaan kokonaisen ihmisryhmän toimena. Tekoni ja sanani eivät kuulu vain minulle; ne nähdään yhden ihmisryhmän heijastimena ja mielipiteeni ihmisryhmän mielipiteinä. Vaikka olen vain yksi ihminen, jolla on omat ajatukset ja omat mielipiteet, niiden ilmaisemisen katsotaan olevan suuren ja monipuolisen ihmisryhmän puolesta puhumista. Kun on vähemmistöä vähemmistön sisällä, paineet kasvavat moninkertaisiksi. Musta, trans- ja muunsukupuolinen. Meitä ei näy Suomessa ollenkaan. Halu kertoa maailmalle, että transsukupuolisuus on monipuolista, että trans ei ole vain valkoista, kasvaa tarpeeksi halun sijasta. Koska näkyvyyttä ei tunnu olevan, täytyy itse olla sitä luomassa. Vaikka haluaisi edustaa vain itseään ja näyttää maailmalle sitä, miltä transsukupuolisuus voi yksilössä näyttää, vähemmistön vähemmistönä, nähdään se silti aina ihmisryhmän edustamisena.

Näkyville asettautuessa mieleen nousee epävarmuus. Kenenä minut nähdään? Mitä ja ketä minä muiden mielestä edustan? Olenko hyvää edustusta? Keneltä vien tilaa? Se vähäinen ei-valkoisten representaatio, mitä meillä Suomessa on, on todella yksipuolista. Yleensä näkyvillä olevat ei-valkoiset transsukupuoliset ovat vaaleaihoisia mustia. Tummaihoisia transsukupuolisia ei Suomen mediassa näy, puhumattakaan muista ei-valkoisiksi rodullistetuista ihmisistä. Vienkö käyttämällä ääntäni ja olemalla esillä tilaa ihmisiltä, joilla voisi olla enemmän ja tärkeämpää sanottavaa? Vaikka yrittäisi päästä eroon siitä ajattelutavasta, että edustaa transsukupuolisena jotain ihmisryhmää, ajatuksista on vaikea irrottautua. Transyhteisön valkoisuus sekä sen seurauksena yhteisön sisällä tapahtuva toiseuttaminen ei auta asiaa.

Enemmän, kuin osana ihmisryhmää, haluan tulla nähdyksi itsenäni. Haluan edustaa itseäni ja olla vapaasti sitä, mitä olen ja tuntea kuuluvuutta omissa yhteisöissäni. Olen musta ja muunsukupuolinen. En ole rakenteellisen rasismin asiantuntija vain, koska olen musta. En ole olemassa valkoisten ihmisten kouluttamista varten. Vaikka puhun mielelläni omista kokemuksistani, teen sen aina omilla ehdoillani ja omana itsenäni.